Toivon antaminen – placeboa vain vai vaikutusta terveyteen?

Olen viime aikoina ollut innostunut edistämään hyvinvointiani tukemalla kehon omaa endokannabinoidijärjestelmääni esim. hampputuotteiden avulla. Sitten kun aikani siitä intoilin, kävi mielessäni, että olenko ihan pöhkö ja vain uskon asiaan ja kyse onkin plasebosta?

Koko endokannabinoidijärjestelmä kuulostaa, varsinkin tuotteiden kautta, vähän liian hyvältä ollakseen totta. Olen sen verran asiaan perehtynyt, että tutustuin eri lääkärien – jotka ovat käyttäneet kyseisiä tuotteita jo vuosikymmenien ajan ja tutkineet sitä eri vaivoihin – artikkeleihin, mielipiteisiin ja kommentteihin. Pidin erityisesti erään amerikkalaisen lääkäri Allan Frankelin artikkelista, jossa hän käsittelee minua vaivaavaa asiaa – plaseboa.

Kun puhutaan plasebosta, tarkoitetaan usein mielen vaikutusta itse vaivaan tai asiaan: jos uskomme sen vaikuttavan, se myös vaikuttaa. Vastakohtaisesti puhutaan nosebosta eli jos et usko sen vaikuttavan, ei se myöskään vaikuta. Mielellä on tapana kuulla juuri niitä asioita, joita haluamme kuulla. Olemme ikään kuin ’korvat höröllä’ ja sitten todistamme muille kuinka oikeassa olimme, kun tietty asia on sitten todistetttu jossain muuallakin. Sitä voi verrata netistä hakuun: pistämme Mr. Googlen hakukenttään asian, josta olemme kiinnostuneita: se voi olla esim lääkeaineen sivuvaikutukset tai sen hyödyt. Vastakohdat kertovat omista uskomuksistamme, mitä ajattelemme/pelkäämme/toivomme löytävämme.

Jos etsin apua sairauteen ja nimenomaan jotain nk. luonnollista ja mahdollisimman vähän sivuvaikutuksia antavaa hoitoa, löydän helpommin hampun kuin Lyrican. Kun on hätä käsillä ja haen apua lääkäriltä – puhumattakaan ensiapuklinikalla/sairaalassa käynnistä – se mitä eniten tarvitsen hädän hetkellä, on toivo. Siitä on jopa tutkittua tietoa (sitä ikuisesti kaipaavalle mielelle!), että se vaikuttaa, joskaan tutkijat eivät ymmärtäneet sitä 😉 Vaikka mitään ei anneta, paljon on saatu!

Bruce Lipton kertoo kirjassaan The Biology of Belief (suom. Ajatuksen biologia), kuinka tärkeä plasebon vaikutus on mm. fyysisissä kivuissa, polvileikkausten tutkimusten perusteella osoitettuna. Joten, jos uskomme, että kaikki sujuu hyvin ja toivumme, sen tiedetään auttavan – ja jopa korvaavan nk. hoidon, joka voi olla leikkaus, lääkitys tmv. ”oikea” hoito – paranemisprosessissa. Tietenkään en suosittele kenellekään, että jättää lääkityksen tai muita lääkärin antamia suosituksia kuuntelematta tai lääkkeitä ottamatta, mutta ajatus omien voimavarojen – joihin ajatus kuuluu – käytön tärkeydestä elämässä, on kutkuttava.

Jos ja kun uskon vilpittömästi, että kehomme tietää kuinka hoitaa itsensä kuntoon, en ole sitä pystynyt selittämään ennenkuin törmäsin tähän endokannabinoidijärjestelmään. Se on minulle tieteellinen selitys kuinka oma paranemisprosessi tapahtuu. Endokannabinoidijärjestelmä on aika mahtava systeemi, joka toimii yhteydessä kehon kanssa ja aktivoi kehomme omat reseptorit, joiden kautta käynnistyy monia eri reaktioita solujen ulko- ja sisäpuolella, ja lopputuloksena on, että voimme paremmin. On CB1- ja CB2 -reseptoreita, jotka sijaitsevat eri kehon osissa. Kehon oma endokannabinoidijärjestelmä toimii niiden kautta aktivoiden niitä kumpaakin. Järjestelmä vaikuttaa joko suoraan tai epäsuorasti suurimpiin elimiin ja kehon toimintoihin. Sen vuoksi kannabinoideilla on suuri merkitys terveyteen. Yksi niistä vaikutuksista, joka liittyy lähinnä Anandamidiin (kehon oma endokannabinoidi), on plasebo vaikutus. Kun voimme paremmin, hengitys kulkee selvemmin, sydämen syke laskee jne, johtuu se laajalti siitä, että oma endoikannabinoidisysyteemimme ja varsinkin Anandamiditaso on noussut. Sillä on suuri merkitys esim syöpäpotilaiden kuntoutumisessa. (Lisätietoa siitä täällä ) Järjestelmän parhaita puolia on, että oma endokannabinoidijärjestelmämme alkaa tuottamaan omia kannabinoideja, joten ulkoisia tuotteita ei tarvitse käyttää lopun ikää.

[embedyt] https://www.youtube.com/watch?v=tzYc48TAvCw[/embedyt]

 

Oli niiden vaikutus miten ihmeellinen tahansa, jos saan kuulla lääkäriltä, että tapaukseni on toivoton, eikä hän tiedä siihen mitään hoitoa, eivät omat toiveenikaan oman terveyteni suhteen ole kovinkaan myönteiset. Lääkärin sanat – lähtiessäni hänen luotaan – jäävät korviini soimaan ja tallentuvat mieleeni, muistuttaen jatkossakin, ettei tähän oikeastaan tiedetä hoitoa, enkä tästä parane. Jatkuessaan siellä, se tallentuu pitkäaikaismuistiin alitajuntaani, ja siitä muodostuu nk. totuus minulle, vaikken sitä enää ajattelisi tietoisesti. Se vaikuttaa siihen, mitä tietoa haen, mitä hoitoa etsin googlatessani jälleen, eli koko elämääni sen jälkeen.

Jos tunnet ketään, jolla on joku nk. sairaus (mitä voitaisiin nimittää myös termillä ’tila’) ja josta hän ehkä mainitsee kuinka vaikea se on ja kuinka ’tila’ pahenee ja vaivat lisääntyvät jatkuvasti, saattaa kyse olla myös siitä, ettei hän ole saanut sitä tärkeintä, mitä lääkäri voi antaa: toivoa. Tiedän myös eettiset säännöt ja rehellisyyden merkityksen, eivätkä lääkärit voi omasta mielestään antaa toivoa, jos sitä ei heidän mielestään ole….mutta mistä he sen tietävät? Vaikka heidän kokemuspiiriinsä ei kuuluisi ketään, joka olisi esim toipunut vaikeasta sairaudesta, ei se tarkoita, etteikö näin voisi käydä, vai kuinka? Itse en usko, että lääkäri tai lääkkeet parantavat ketään, vaan kyse on jostain ihan muusta, mutta tämä on sitten nk. uskon asia 😉

Tämän vuoksi Allan Frankelin sanat ovat musiikkia korvilleni:

”The physician can make statements such as “I have seen a number of patients more ill than you who are doing well”, IF this is actually a true statement. I often find myself stating, “I really believe you will do very well”. Patients hug me for just making this very simple comment. They tell me that they were desperate for some “hope” and this simple positive statement, with a smile, goes a long way. Patients often hang on every word a physician says – particularly when very ill.

Again, we cannot mislead patients or present unrealistic outcome possibilities, but we can do a lot better. We must do better. One area that deserves attention is the care and maintenance of our Endocannabinoid System. (7) With the combination of a little bit of cannabis oil and a lot of hope, I offer my patients a new approach to their health and wellbeing.”

Eli suomennettuna: ”Lääkäri voi lausua asioita kuten ”Olen nähnyt useita potilaita, jotka ovat olleet sairaampia kuin sinä ja jotka voivat erittäin hyvin” JOS se totta. Huomaan usein itse lausuvani seuraavanlaisia asioita: ”Uskon todella, että sinä pärjäät hyvin”. Potilaat usein halaavat minua lauseen jälkeen. He kertovat, että he olivat epätoivoisia ennenkuin kuulivat minun antavan ’toivoa’ ja kuinka tällä yksinkertaisella lauseella, hymyn kanssa, he pärjäävät pitkälle. Potilaat tarraavat joka sanaan, jonka kuulevat lääkäriltään – varsinkin jos ovat erittäin huonossa kunnossa.

Emme voi johtaa harhaan potilaita tai esittää epärealistisia mahdollisuuksia, mutta voimme tehdä enemmän. Meidän täytyy toimia paremmin. Mielestäni eräs osa-alue, mikä on jäänyt vähäiselle huomiolle, on endokannabinoidjärjestelmän hoito ja ylläpito. Yhdistämällä kannabisöljy ja toivo, tarjoan potilailleni uuden lähestymistavan terveyteen ja hyvinvointiin.” 

Mitä sinä itse odotat hoidolta tai lääkäriltä?

Kirjoita kommentti





This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

error

Enjoy this blog? Please spread the word :)

RSS
Follow by Email
Facebook
Facebook
LinkedIn
Instagram